sunnuntai 6. syyskuuta 2015

Maan parhaat johtajuusfestarit: Johtajatulet!

Aina kun tulee takaisin Evolle, se on kuin kotiin palaisi.

Sain tiedon Evolla 28.-30.8.2015 järjestettävistä Johtajatulista melko aikaisin - Seuraanhan aktiivisesti sosiaalista mediaa. Ajattelin tietysti heti, että tuonne on päästävä. Ja vaikka lähdinkin yksistään matkaan, viikonloppu oli ikimuistoinen!

Perjantai-iltapäivällä pakkasin sitten rinkkani. Päätin samalla kokeilla tehdä Snapchat-tarinaa sosiaaliseen mediaan, jota halukkaat voisivat viikonlopun aikana seurata. Pakkaaminen kesti tämän takia hieman kauemmin, mitä normaalisti.



Ennen junamatkaa Riihimäeltä Hämeenlinnaan tajusin, että opiskelijakortti on unohtunut. Onneksi matka aikuisen lipullakaan ei ollut kallis. Silti oli sellainen ikävä tunne, että jotain muutakin on unohtunut...

Hämeenlinnan juna-asemalla oli vastassa muita huivikauloja, sekä yllätysyllätys, itseäni lähellä asuva tuttu bussikuski! Harmitti hieman, koska olisin voinut pyytää samantien heittämään koko matkan kotoa Evolle. Virnuili, että mihinkäs oon kaverini jättänyt.

Bussimatkalla istuin erään henkilön viereen (jonka nimen tietenkin unohdin). Normaalisti olen todella ujo, enkä osaa jutella tuntemattomien kanssa. Silloin tätä piirrettä ei huomannut, koska on helppo puhua, jos on yksi LAAJA keskustelunaihe: partio. Matkan aikana juteltiin Johtajatulista, johtajuudesta, leireistä, lippukunnista, opiskelusta, matkailusta... Ja pienistä kommelluksista. Minä kerroin, kuinka bussin rengas oli hajonnut samoajaleiri Kohulta palattaessa, mutta se kalpeni keskustelukumppanini kertomukseen, kuinka hän oli törmännyt (kirjaimellisesti!) vahingossa kiireessä Ruotsin kuninkaaseen eräällä ruotsalaisella leirillä.

Matkan aikana tajusin myös, mikä muu oli unohtunut: juomapullo! Apua! Onneksi oli kuitenkin muki, ja juomapisteet aina lähellä...

Lopulta linjuri kierteli kohti tuttua metsää ja Evosuoraa (tai Kilke-, Ilves-, Kohusuoraa). Vaikka rinkassa painoivat vain viikonlopun tavarat, matka suoran toiseen päähän tuntui loputtomalta. Infoteltta oli mahtava katos, johon keräännyttiin ilmoittautumaan. Pienen jonottamisen jälkeen pääsin etsimään itselleni telttapaikkaa valitsemaltani kakkosalueelta (alueet oli jaettu kolmeen osaan, ykkönen oli olevinaan meluisin ja kolmonen hiljaisin). Kaikki paremmat paikat tien vierestä olivat jo menneet, ja löysinkin itseni pystyttämästä uutta Haltiani heinikosta. Kulttuurishokki, olen tottunut majoittumaan metsässä!



Perjantai-illan ohjelmassa olivat nuotiopiirit. Olin jo etukäteen ilmoittautunut Hämeen Partiopiirin Hämäläiselle nuotiopiirille. Taisin käppäillä todella hölmistyneenä paperinivaska kädessäni (bingo ja laulun sanoja) kohti Tuulenpesää, sillä eräs Marika tuli heti kysymään, olenko yksin liikkeellä. En ole edes varma, tajusinko sanoa omaa nimeäni, kun hän rustasi nimeään bingoon, Mutta se oli silti mukavasti tehty!

Jäin yhteen pöydänpäähän syömään loppua ruoka-annoksestani, ja kipaisin hakemassa mehua. Takaisin tullessani huomasin, että istumapaikkani vieressä seisoskelee muita ihmisiä (oikeita aikuisia, iik!). Pienen odottelun jälkeen tajusin, että tietenkin uskallan ja voin mennä istumaan omalle paikalleni.

Tällä tavoin tutustuin kolmeen ilvespartiolaiseen sekä sain kupillisen trangiakahvia.

Lopulta lähdin nukkumaan. Ja tässä se juttu, josta sain kuulla koko viikonlopun eri ihmisiltä... Eli, porukkaa oli vielä saapunut Evolle oman tuloni jälkeen, ja sehän tarkoittaa lisää majoitteita. Ja oli pimeää ja blaablaablaa lisää tekosyitä. Mutta en löytänyt heti telttaani. Hiippailin telttojen välistä, ja mietin, mihin ihmeen suuntaan pitäisi lähteä. Showhun meni noin muutama minuutti, kunnes löysin omani.

Sinä yönä missasin revontulet sekä OEK:n nuotion, jossa laulettiin ja soitettiin pitkälle yöhön. Niin ja kadotin telttani uudestaan, Samalla kaavalla.

Kahden aikaan pääsin taas onnellisesti makuupussiin ja OEK:n nuotio hiljeni.


"Edes täällä ei saa nukkua pitkään!" kuulin perjantai-iltana. Ainahan se ärsyttää, herätä aamulla lämpimän makuupussin syleilystä. Mutta päivän ohjelmia en olisi skipannut mistään hinnasta, enkä aamiaista! (Aamiaisena leipää ja erikoisuutena annospussipuuroa. Perus alaleiriruokaa. Paitsi se annospussi. Mutta, yritin sanoa, että oli nälkä.)

Päivän ohjelmina olivat workshopit. Aamupäivällä olin Katleena "Skeitti" Kortesuon innostavaa viestintää käsittelevässä workshopissa. Paikalle saapunut yleisö sai about puolitoistatuntisen aikana nauraa, kommentoida ja ottaa muistiinpanoja. Sain tästä workshopista inspiraation suunnitella ja organisoida lippukunnan viestintää, ja olenkin hääräillyt koneen äärellä koko viikon eri partiojuttuja! Huh huh, onneksi tää innostus alkaa tosin jo laantumaan.


Workshoppien välillä oli reilusti vapaa-aikaa lounaasta huolimatta. Vietin tämän ajan yksikseni teltassani puoliksi torkkeessa. "Oho, siinä onkin jonkun jalat!" kuulin ainakin pari kertaa. Kukaan ei kuitenkaan kompastunut, vaikka olinkin välillä osittain ulkona auringon uhrina olevasta teltasta, jossa lämpö kipusi kolmeenkymmeneen.


Iltapäivän workshop-aiheekseni olin valinnut Johtajan ajanhallinnan, jota oli pitämässä Lauri Luoto. Olin kuullut jo lounaalla juttua, että tässä workshopissa vastataan kyselyyn puhelimella, joten "kaivakaa mobiililaitteenne esille" -pyyntö ei hämmästyttänyt. Vastausten perusteella jakauduttiin pienryhmiin, joiden kanssa keskusteltiin ajankäytöstä. Myöhemmin omia havaintoja ja vinkkejä jaettiiin kaikkien osallistujien kesken. Tässä kolme itselleni tärkeintä oppia workshopista:

  1. Opi sanomaan myös "ei"
  2. Tee alle kahden minuutin työt heti
  3. Kaikkien lippukuntalaisten ei kannata olla suunnittelemassa samaa tapahtumaa, jos aikatauluja on vaikea järjestellä kaikille sopivaksi

Illan ohjelmissa oli paljon valinnanvaraa. Itse kävin Allsång i Suffa -yhteislaulutuokiossa, jossa laulettiin "Kahden pennin orkesteri" -nimisen bändin tahdissa. Settilistassa oli mm. Aikakonetta, Dingoa, Kaija Koota, Haloo Helsinkiä. Myös perinteiset Mandoliinimies ja Puolalainen nuotiolaulu löytyivät ohjelmistosta.

video
Tunnelmia alkuillasta ja viikonlopun ainoa ei-Snapchat-video

Ennen soiton alkua istuskelin yksinäni Raffu-katoksen edessä. Vaan enpä kauaa, sillä viereeni pölähti vanha tuttu Kalle! Myöhemmin muut porukasta liittyivät seuraan. Yhteislaulutuokio oli monta kertaa hauskempi, kun oli joku pelleilemässä vieressä. Ja huudettiin (sen viikonlopun ainoiksi jääneitä) HYVÄ-KIVA-BRA,ANTAA TULLA LISÄÄ VAAN lopuksi. Ja vietin sitten loppuillan ko. tamperelaisten kanssa.

Yhdeksän jälkeen alkoi kaikille yhteinen Hetki hiljaisuudessa Raffu-katoksen edustalla. Odotin ohjelmalta jotain hiljaisuudessa pönötystä kynttilöiden kanssa, Tylsää! Mutta tämä olikin paljon muuta. Auringon laskettua valkokankaalle heijastettiin lyhyt pätkä, jonka viestinä oli "mitä tekisit, jos tämä olisi elämäsi viimeinen päivä?" Seuraavaksi kaijuttimista kajahti pyyntö: "Please, lay down."

Kyseessä oli eräänlainen rentoutumisharjoituksen ja oman partiouran muistelu. Omassa mielessä sai hiljaa miettiä ensimmäistä päivää partiossa ("Uudet sudarit tervehtii sormet erillään..."), ensimmäistä yötä teltassa (hirvimajalla puolarissa), ensimmäistä kertaa vuolemista puukolla... Jne. Ja kun alettiin hymisemään "Ilta pimeneetä", painoin silmäni kiinni,

Odottamattomasti jotkut hihittivät edelleen selostuksen kummalliselle pieruhuumorille. Nauru tarttui ja levisi johtajasta toiseen. Lopulta aloin itsekin hytkymään, koska tuntui niin typerältä, kun toiset eivät pysty hillitsemään itseään. Pian tajusin joutuneeni itsekin uhriksi. Sihahdin "sori" Kallelle, joka tönäisi minua.

Loppuillasta oli vaikka mitä ohjelmaa. Evosuoralla katsottiin elokuvaa, oli sauna, yösuunnistusta, kuutamomelontaa, yöhartaus... Itse tanssin aluksi lavatansseissa (oli sinne eksynyt muutamia vanhempiakin, jotka osasivat tanssia "oikein"), bändinä Kahden pennin orkesteri ja perään ysäridiscossa, vanhan tutun DJ Janglerin tahtiin.

Sunnuntain aamupalalla törmäsin jälleen lähialueen lippukuntien Outiin, Riinaan ja Tanjaan. Kolmikko oli aamupäivällä suuntaamassa Roihun leirilippukunnanjohtajien koulutukseen. Jokaisella tapaamiskerrallamme olimme puhuneet Riihimäen alueen Road 54 -leirilippukunnasta, eikä aamiainen ollut poikkeus. Outoa ajatella, että tähän aikaan ensi vuonna finnjamboree on jo aikaa sitten pidetty!

Loput sunnuntaista lipui tasaisesti kuin kanootti järvellä... Olin ilmoittautunut sunnuntaiaamullekin vielä ylimääräiseen workshoppiin, mutta jätin sen välistä. Söin lounaani hitaasti, aluksi uusien tuttavuuksien, kaukapartiolaisten kanssa. Moikattuani heille syvennyin omiin ajatuksiini.

Iltapäivällä alkoi ukkostaa. Rinkan sain pakattua äkkiä. Perjantai-illalta tutut ihmiset odottivat suoralla bussia, ja kertasin heidän kanssaan viikonlopun tapahtumia. Johtajatulia pakattiin kasaan. Ukkonen lähestyi, samoin sade. Linjuri oli myöhässä väärän osoitteen takia. Retro-Forbus. Tuli ihan alakoulu mieleen.

Tällä kertaa istuin yksin bussissa. Hämeenlinnassa satoi kaatamalla.



P.S. Olin laskenut väärin. Se olis nyt 21 yötä Evolla takana! Ja ensi kesänä lisää.

tiistai 30. joulukuuta 2014

Partiovuosi 2014

Koska blogi jäi vähän pidemmälle tauolle (ja luulen että kirjoittamisvastuu on siirtynyt kokonaan mulle), niin tässä oikein kunnon postaus vuoden 2014 partiotapahtumista, joissa olin henkilökohtaisesti mukana!

28.2-2.3. SEIKKAILIJOIDEN YÖRETKI, Lopen seurakunnan vanha leirikeskus Pomola

Johtajina Anniina, Suvi ja Tea. Ihan mielettömästi pieniä ja apupoikina minä, Veikko ja Pietin kitara (Pieti itse ei ollut paikalla). Viikonlopun aikana suoritettiin "Tähdet ja avaruus" -taitomerkkiä ja puhuttiin kiusaamisesta. Itse pyrin hakkaamaan puita ja lämmittämään kämppää. Ja luonnollisesti soittamaan kitaraa! (En erityisesti välitä johtamisesta, koen olevani huomattavasti enemmän hyödyksi muissa hommissa.)


14.-16.3. ROK (RYHMÄNOHJAAJA-KURSSI), Kärkölän seurakunnan leirikeskus

Jollakin ihmeellä meidän lippukunnan samoajat oli tälle kurssille saatu ilmoitettua. Aluksi valitin esimerkiksi:"Kaikki muut on nuorempia kuin mä" ja "Mun koulujutut menee ihan huonosti tän takia." Viikonlopun aikana huomasin, että itse kurssilla on kuin onkin mukavaa! Ja kyllä ne koulujututkin tuli tehtyä, kunhan vain jaksoi vapaa-aikana keskittyä niihin muutamiin tehtäviin, jotka olivat läksyinä.

 Tutustuttiin moniin lähialueen samanikäisiin partiolaisiin. Kurssilla oli muutenkin aika rento meno, vapaa-aikaa oli suurin piirtein yhtä paljon kuin opeteltaviin asioihin meni aikaa. Pieti the isonen dissasi tosin Kärkölän seurakunnan leirikeskusta... :D

Taisi olla lauantai-ilta, kun kaikki loppilaiset ROKilla olijat (Veikkoa lukuunottamatta) ahtautuivat Pietin, Veikon ja Sampon huoneeseen katsomaan Netflixistä "Kauhea kankkunen" -leffan kakkososaa. Pietin kännykässä olevasta ihme hifistely-projektorista oli kerrankin hyötyä!

Aika moni kurssilla opetettu asia (tutustumisleikit, ryhmän psykologia, millainen on hyvä johtaja jne.) olivat mulle aika tuttua ennestään, mutta kertaus ei tosin ole koskaan pahaksi! Suosittelisin silti käymään ed. main. kurssin siinä jossakin 15-16 -vuotiaana, jos haluaa mahdollisimman paljon irti!


26.4. PARTIOVIIKON TORITAPAHTUMA, Lopen tori

Pirjetan Partio ry päätti hankkia näkyvyyttä partioviikon kunniaksi. Käytännössä tämä tarkoitti ns. PopUp-kolon pystyttämistä Lopen torille. Tarjolla oli makkaraa, kahvia ja mehua. Puiden rangoista sai myös veistää jotain. Tulihan lopulta muutama ohikulkija katselemaan ja kyselemään, mutta varsinaista hittiä toritapahtumasta ei tullut.

Muutama kuva lippukunnan sivuilta: (Suurin osa kuvista on toistaiseksi jumissa vanhalla koneella, äh. Kuvat by Antti)
Makkaranpaistoa tynnyrissä. Sain jostakin nuotiomestarin rytkyt päälleni.

Tean pappa toi traktorinsa torille, joten lähdettiin pienelle "kunniakierrokselle" Lopen keskustaan!


3.-4.5. SAMOAJIEN "MÖKILLEJEEJEEE", Kalamaja

Naapurilippukunnan tytöt järjestivät Kalamajalla mökkeilyviikonlopun ilman johtajia. Viikonlopun aikana saunottiin oikein kunnolla, käytiin uimassa ja muuta mukavaa. Erityisesti mieleen jäi hyvä ruoka!


5.6. KEVÄTKAUDEN PÄÄTÖS, Lopen Vanha kirkko

Perinteinen lippukunnan kauden päätös Vanhassa kirkossa.


7.-8.6. SUURJUHLA 2014, Kouvola

Yksi tämän partiovuoden kohokohdista! Rapiat 8000 partiolaista pakkautui Kouvolaan, huh huh! Huivikaulojen bongailu oli väistämätöntä!

Samoajaohjelmaan kuului parin aktiviteetin valitseminen lauantaille. Suurjuhlan yksi teemoista oli betoni, joka näkyi erityisesti ohjelmissa. Kaikille samoajille (ja tarpojille) yhteinen ohjelma oli lauantaiaamuna ihanan Arman Alizadin luento <3 Luennon jälkeen oma "Pirkka-Pekka Petelius" -ryhmäni (tai "betonitiimini") suuntasi ensin "Betonin rohkeaa heittäytymistä" -improvisaatiopajaan ja iltapäivällä strategiapeliin nimeltään "Lujaa kuin betoni". Muita ohjelmia olisi ollut myös paintball ja parkour.

Samoajaohjelman ryhmien muita jäseniä ei tiennyt etukäteen, ainakin jos halusi mennä vain johonkin ryhmään randomilla. Aluksi uusien ihmisten tapaaminen jännitti, mutta päivän lopussa samassa ryhmässä tuntemattomien kanssa oleminen ei enää kaduttanut! "Pirkka-Pekka Peteliuksessa" oli paljon mukavaa sakkia, vaikka onnistuinkin aluksi hämmentymään Oulun murteesta. Että terveisiä vaan, jos joku teistä sattuu tämän lukemaan! :D

Samoajaohjelman yksi iltapäivän aktiviteeteista oli taimien istuttaminen Kouvolan junaradan varteen. "Me maksetaan siitä, että me tehdään jonkun kouvolalaisen kesätyöläisen hommat", sanoi yksi meidän ryhmästä nauraen. Skippasin jyväskyläläisten ryhmäläisteni kanssa päivällisen, ja kävimme sen sijaan Partiokylän vieressä olevassa Hesburgerissa. Päästiin sopivasti sadetta pakoon.

Illalla oli Suurjuhlan pääjuhla KSS Energia areenalla. Iltapalan jälkeen viereisellä jäähallilla pidettiin K-samoaja -jatkot. Jatkoilla tuli nähtyä mm. santamäkeläiset, pirkka-pekka peteliuslaiset ja ROKilta tutut Kalle ja Jenna. Saatiin selville, että Jennan lippukunta majoittui samassa koulussa kuin me. Mukana ollutta olkihattuani oltiin kehuttu päivän aikana, ja jatkoilla hattu seikkaili ties missä.

Sunnuntai alkoi partiojumiksella (tai vaihtoehtoisella ohjelmalla) ja jatkui paraatilla. Aamulla väsytti aivan hirveästi! Olin heräillyt pitkin yötä. Paraatissa me taas huudettiin lähes koko matka, Ääni tykkäs.



2.-5.8. SAMOAJALEIRI KOHU, Evo, Hämeenlinna

Vähän eri sortin leiri tällä kertaa! Ei lapsia, joiden perään tarvitsisi katsoa. Eikä omia aikuisia, jotka olisivat pomottamassa! Kyseessä oli siis Hämeen partiopiirin (toki muistakin piireistä oli porukkaa) järjestämä leiri samoajaikäisille.

Aluksi hämmennystä tuotti leirivartiot, joihin meidät rapiat 200 osallistujaa jaettiin. Omasta ryhmästäni tunsin ennestään vain Suvin, jonka olin tavannut aiemman kesän piirileirillä. Ja mullakin taisi käydä vain tuuri, suurin osa ei tuntenut ennestään ketään!

Anyway, ryhmät tutustuivat toisiinsa ennen leiriä somen välityksellä. Päätettiin kans ryhmän nimi (Indus) ja kuka ottaa mitäkin vartion yhteisistä tavaroista mukaan leirille.

Ensimmäisenä leiripäivänä käytiin leikkimielinen partiotaitokisa Hämeenlinnan keskustassa. Meidän ryhmähenki toimi niissä kisoissa tosi hyvin, kuin me oltaisiin kisattu jo monta vuotta samalla porukalla. Iltapäivällä bussi suuntasi kahdessa erässä Evolle.

Minä ja Veikko oltiin sovittu santamäkeläisten (+parin niiden poikaystävän) kanssa, ett me yövytään niiden kanssa samassa porukassa. Aluksi kun saavuin Evolle, olin ihan paniikissa, koska en tiennyt mistä löytäisin ko. ihmiset, mutta onneksi ei tarvinnut etsiä kauaa! Koska muut olivat tulleet jo aikaisemmalla bussilla, mun tarvitsi vain heittää tavarani Veikon telttaan. :D

Leirin teema, "pää edellä maailmaan", näkyi sekä ruokailussa että joissakin ohjelmissa. Ruoka oli järjestetty jonkin teemamaan mukaan. Parhaiten jäi mieleen englantilainen aamiainen. Koska moni ei ole syönyt partioleirin aamiasella pekonia! Erään päivän liikuntaohjelmista sai valita taas joko joogan, rugbyn tai erilaisia leikkejä. Ohjelmasta toiseen sai mennä aivan mielensä mukaan, mutta itse päädyin viettämään koko kaksi tuntia joogassa.

Kohu oli luultavasti rennoin partioleiri, jossa olen koskaan ollut. Aikataulua ei käytännössä ollut ollenkaan, eikä kukaan oikeastaan tullut sanomaan, jos ei vain jaksanut olla jossakin ohjelmassa. Parasta oli kuitenkin oma "kommuunimme", johon hmm... lainasimme (Kilke-, Ilves- Kohu-, jne.) suoralta löytynyttä vanhaa tiskipöytää ja sohvaa. Tähän kun lisäsi vielä riippumatot ja teltan sadesuojasta tehdyn katoksen, niin jes!

Toiseksi viimeisenä iltana katsottiin joku pienen budjetin kotimainen elokuva. Kaikki repesivät randomisti leffassa esiintyneelle Arttu Wiskarille. Viimeisenä iltana monissa partiobileissä aikaisemminkin soittanut DJ Jangler tanssitti meitä ns. "Raffu-lavalla" yömyöhään asti.

Viimeisenä päivänä vanhimmat samoajat (mukaanlukien minä) antoivat vaeltajalupauksen, nuorimmat leirillä olijat taas samoajalupauksen. Suurin osa päivästä vaan kärvisteltiinkin sitten suoralla ja odotettiin bussia. Fun fact: Vaikka aurinko paistoi koko leirin ajan, kukaan ei saanut auringonpistosta.

Leirin viimeinen "kohukohta" oli bussin renkaan puhkeaminen. Selvittiin kuitenkin takaisin Hämeenlinnan keskustaan ilman sen kummempaa draamaa...


Joku syksyinen lauantai, SAMOAJIEN KOKOONTUMINEN, Sampon hima

Olin kerrankin suunnitellut muutaman oman kokoontumisen syksylle, mutta lopulta meidän vartio onnistui pitämään vain yhden niistä (,josta Pieti tosin puuttui. Mutta muuten propsit team Sampo&Pietille, jotka johti seikkailijoita tän syksyn). Tällä kertaa pidettiin kokoontuminen Sampolla. Aiheena meillä oli stressinhallinta.

 Oikeastihan me siis katsottiin Youtubesta STP:aa ja PewDiePien videoita. Lopuksi me tehtiin rentoutumisharjoitus. Sampon pikkusisko Saara liittyi joukkoomme makoilemaan Sampon huoneen lattialle. :D ´


10.12. LIPPUKUNNAN PUUROJUHLA, Lopen kirkon seurakuntasali

Lippukunnan syksyn päätöstapahtuma. Vapaamuotoista ohjelmaa. Pilpalan sudut esittivät oman näytelmän, oli leikkiä, pantomiimia ja mä esitin kitaralla Leevi and The Leavingsin "Jossain on kai vielä joulun". Koska sali oli aivan täynnä, akustiikka oli aivan 1/5. Lähetän silti vihaisen katseen kaikille niille vanhemmille, jotka eivät jaksaneet seurata sudujen näytelmää, koska puhetta ei kuulunut.

Tämän lisäksi olin lippukunnan sudareiden leirillä kesällä auttamassa iltaohjelmassa ja vaikka kuinka monessa kokouksessa! Ensi vuonna onkin sitten Pirjetan Partion 40- vuotisjuhlavuosi!

Hyvää uutta vuotta 2015!

P.S.


lauantai 5. huhtikuuta 2014

Pientä partiohauskaa

Tiedätkö jo suositun 2048-pelin? Siinä yhdistellään numeroita, tavoitteena saada 2048. Todella koukuttava peli. Nyt siitä on tehty myös partioversio!

Mun ennätykseni on tässä.


P.S. Meidän naapurilippukunnan samoajatytöt on perustaneet blogin, joten käykääpä kattomassa! ;)

-Faltsu


keskiviikko 18. joulukuuta 2013

Paperipartiolainen iloitsee aikuisten partiolaisten jutuista aka kokouksista.

Eilen 17.12. pidettiin (vihdoinkin!) Pirjetan Partion syyskokous. Edellisen lippukunnanjohtajan Kimmo "Ufo" Viitasen väistyessä valittiin uusi lippukunnanjohtaja, Anniina Niemi (Tanssivien Hemulien antama epävirallinen partionimi "Muinainen Pahuus")

Wanha ja uusi lippukunnanjohtaja poseeravat:

Ja vielä hieman vapaampi kuva Ufosta ja Muinaisesta Pahuudesta:

Tanssivat Hemulit (No, ainakin Faltsu) toivottaa antoisaa hallitsemiskautta uudelle mestarilleen ja kiittää Kimmoa (olit paras lpkj)! Nyt onkin sitten aika pitää vähän taukoa, ja odottaa fantastista uutta partiovuotta 2014. :)

Kuvat: Karoliina Viitanen
Teksti: Faltsu

perjantai 1. marraskuuta 2013

Partiomessu Lopen kirkossa 27.10.2013

Viime viikon sunnuntaina, 27.10. Lopen kirkossa pidettiin partiomessu. Mukana olivat meidän lippukuntamme Pirjetan Partio sekä Santamäen Palokärjet. Lopen seurakunta toimii molempien lippukuntien taustayhteisönä. ( Ja kyllä, meidän vartio skippasi Explon. Tai no, kaikki muut paitsi Veikko...)

Ei oltu ihan vielä myöhässä, sillä talviaikaan siirtymisen myötä kello oli oikeasti vasta 9.13...

Lopen kirkko valmiina partiomessua varten. Huomatkaa koristelu!

Kirkkokahvit ja -pullat valmiina.

Pieti ja Anniina kiinnittävät banderollia seurakuntasaliin, jossa kirkkokahvit pidettiin messun jälkeen

Ristikulkue

Komea joukko lupauksenantajia ("Huh, mä jäin sopivasti pois kuvasta", sanoi Pieti)

Ilves13-leirin käsiohjelma oli hyvä olla mukana, sillä totta kai virsien lisäksi laulettiin partiomessuun kuuluvia lauluja!

Lopen seurakunnan nuorisotyön House Band (LSNTHB, ette arvaakaan kuinka monta kertaa Sonja joutui tavaamaan sitä ennen kuin se meni oikein) oli paikanpäällä soittamassa partiomessun lauluja. :)


Anniina suunnitteli kuvaa huiveista lippukunnan nettisivuille, tässä yksi "yritys"

Niin ja kolehdin keruu meni ihan pielee, kiitos Pietin apulaisten, mutta siitä ei puhuta....

P.S. ;)

Teksti: Pieti ja Sonja
Kuvat: Sonja

lauantai 12. lokakuuta 2013

Pirjetan Partio Poronpolulla

Sunnuntaina 29.9. Poronpolku ry:n järjestämällä 47. Poronpolulla Lopella oli Pirjetan Partion lippukunnan pisteellä kolme samoajaa vartiostamme: Sonja, Pieti ja Veikko.
Poronpolku on vuodesta 1967 lähtien järjestetty kävelytapahtuma. Nimi Poronpolku tulee reitillä alunperin sijainneella Marjatta ja Jaakko Estolan metsäalueella, jossa oli porotokka. Kiertäjillä oli mahdollisuus tutustua porotarhan elämään. Vaikka porot lähtivät alueelta vuonna 1974, nimi säilyi.
Reittien pituudet ovat nykyään 5 km, 13 km, 18 km, 24 km ja 30 km.
(Lähde: poronpolku.fi)

Lippukuntamme Pirjetan Partio oli jälleen kerran pitämässä letunpaistopistettään Prammilla. Lippukunnan piste sijaitsee myös viiden kilometrin perhereitin varrella, jonka kallioilla voi nähdä maahisia ja peikkoja. 

Pieti:
Mää tulin vast kahekstoist remmiin Prammille, kun äiti oli sanonu, ettei mua tarvittais aikaisemmin. Isä soitti kuitenkin meidän aamiaispöytään Irlannista asti (oli kuoron kans laulelemassa), että Heinosen Timo oli laittanut Facebookkiin kuvia Pirjetan Partion pisteestä, joka oli täynnä väkeä. Ja sit kiireellä Prammille.
Aloitin pilaamalla asiakkaiden letut. Toisinsanoen mut pistettiin paistamaan lettuja matalalla pannulla, jjoka oli vinossa ja jonka kaasu oli vähissä. Toisin sanoen letuista tuli epätasaisesti kypsiä ja repaleisia "design"-myttyjä. Maku oli kuitenkin aina yhtä hyvä, ja myöhemmin saatiin pannukin korjattua. Johan tuli parempia lettuja! Sen jälkeen toimin hillopisteellä. "Omenaluumua, mansikkaa ja omenaa", ja kaikki oli tyytyväisiä. Sitten juoksupojaksi Pirunkalliolta Prammille ja takaisin jne.
Päivän päätteeksi problemaattista pisteen purkua ja siivousta. Sitten takaisin lukion koeviikon pänttäämisiin...

Faltsu:
Mun aamu alkoi jo aikaisin, sillä tulin Anniinan kyydissä Prammille kasaamaan letunpaistopisteitä. Perillä odotti Antti, joka antoi melkein heti mulle kameransa lainaan. Jee! Pienen auttelun lomassa otin kuvia pisteestä. Oli tosi kivaa toimia valokuvaajana, ja toivottavasti pääsen myös jatkossa tekemään samanlaisia hommia (vink vink lippukunta).
Poronpolulla tuli tavattua paljon tuttuja. Päivä oli omasta mielestäni erittäin onnistunut! Meillä oli ainakin hauskaa, todisteena muutama blogiin päätynyt kuva...








Veikko



Johtaja(ntapaisemme) Anniina ja Sampon pikkusisko Saara (seikkailija)

Henkka (vaeltaja) omassa persoonassaan





Sammalten heittäminen kalliolta harmmittomien lenkkeilijöiden 
päälle aamutuimaan on parasta! ;)



Mmm... Lettujaa....






Jonkin takia tulee mieleen Jack Sparrow...


maanantai 23. syyskuuta 2013

Lauantai ja kaiken alku (tai no ei ihan)

Pari viikkoa sitten aloitettiin uusi partiokausi. Nyt me ollaan vihdoinkin kaikki samoajia: Minä (Sonja), Pieti, Veikko, Andy ja Sampo. (Samoajat ovat 15-17-vuotiaita partiolaisia.) Ollaan kokoonnuttu jo muutama vuosi yhdessä, mutta nyt meno paranee entisestään!

Facebookin ihmemaailmassa aloimme miettiä, milloin voisimme kokoontua. Samalla päätimme, että alamme pitämään blogia, jotta saisimme jotain sisältöä tavallisten partiokokoontumisten lisäksi.

Ei voisi heti arvata, että 15-17-vuotiailla on yleensä kalenteri täynnä. Kokoontumisten järjestäminen on suhteellisen hankalaa, mutta onneksi partiokertojen ei tarvitse olla säännöllisiä. Lopulta sopiva aika löytyi lauantaina.

Pidettiin partio Pietillä. Veikko kannatti ehdotusta, koska Pietillä on ruokaa. (Ja hyvää ruokaa olikin, kinkkupiirakkaa <3) Sampo saapui tyylikkäästi myöhässä tultuaan ensin lippukunnan yöretkeltä ("Pöljä, miksi menit sinne? Kukaan muu ei ollut tulossa", kommentoimme Sampolle.). Andy taas ei saapunut paikalle ollenkaan.

Suunnittelu jäi jälleen kerran aika vähäiseksi, mutta nyt on ainakin blogi pystyssä! Vaihdettiin kuulumisia, ja mietittiin ryhmän nimeä. Olimme kerrankin luovia nimen suhteen, joka on siis "Tanssivat Hemulit".

Kun varsinainen suunnittelu oli enemmän tai vähemmän ohi, ryhmä alkoi katsoa Pietin koneelta Stand Upia ja popittamaan mm. Ylvisin The Fox -biisiä. Ja pelaamaan.

Partiomaista toimintaa? Close enough.

Myöhemmin syksyllä luvassa lisää! :)

- Faltsu eli Sonja